Tee se itse: Pahvilaatikkorumpalin unelmasetti Aloittelevan rumpalin alkutaival on tyly: asiallinen patteristo kilkuttimineen maksaa roimasti enemmän kuin mihin toimeentulotuki riittää. Mutta paljon parempi, omaperäisempi, ekologisempi, halvempi, katu-uskottavampi (sanoinko jo parempi?) jne. keino on rakentaa rumpusatsi alusta lähtien hylkytavarasta ja puoli-ilmaisesta romusta. Alla kuvattu tapa ei todellakaan ole mikään ainoa mahdollinen, mutta itse olen tehnyt hommat tällä tavalla. Kaikki tarvikkeet on mahdollista löytää autotalleista, roskiksista, kirpputoreilta, romukaupoista jne. jne. Ohessa olevia kuvia kannattaa tarkastella aina kun asia ei tekstistä tunnu selviävän tarpeeksi yksityiskohtaisesti, vaikka tarkasteluun ei erikseen kehotettaisikaan. Jos on etukäteistuntemusta tehdasvalmisteisen (nk. oikean) rumpupedaalin rakenteesta, auttaa semmoisen muisteleminen varmaan tätä omatekoistakin rakennellessa. Perustarvikkeet: - tukeva pahvilaatikko - neljä laudanpätkää - polkupyörän etu- ja takapyörä pinnoineen ja napoineen - pätkä polkupyörän ketjua - sarana - rautalankaa - lusikka - tennispallo - jousi - ruuveja, nauloja Ensin rakennetaan ratasmekanismi. Otetaan polkupyörän etuvanteesta napa, jonka lävitse pujotetaan takapyörän akseli (etupyörän akseli tuntuisi olevan liian lyhyt tähän tarkoitukseen). Kaikkien pyörien etu- ja taka-akselit eivät ole yhteensopivia, joten mikä tahansa vannepari ei välttämättä riitä (itse käytin osien lähteenä Estellen polkupyöräkirpputorin valikoimia Turussa Aurinkotehtaalla, Kirkkotie 6-10. 02-233 9313.) Etunavan laakerit kannattaa säilyttää jouhevan rumpaloinnin takaamiseksi. Tämä edellyttää taka-akselin paksuuden yhteensopivuutta etuakselin kanssa, jotta etuakselin laakerikartiot ja lukitusmutterit voidaan ruuvata taka-akseliin. Tämän jälkeen nyt valmiiseen rakennelmaan kiinnitetään ratas. Tähän käytetään pinnoja vanteesta. Itse en löytänyt sellaisia rattaita ja etunapoja, jotka olisivat sopineet helposti yhteen, ts. että etukeskiön reiät olisivat jääneet täysin rattaan sisähalkaisijan sisäpuolelle (kuva 2). Tuntuisi siis todennäköiseltä, että tässä vaiheessa tarvitaan jonkin verran nk. vääntämistä, kun pinnat pitäisi survoa melkein-liian-pienestä reiästä läpi. Kun tämä on tehty, ruuvataan toiseen päähän pinnanippeli ja toinen pää taivutetaan siten, ettei se luiskahda reiästä takaisin, ja lyhennetään sopivan mittaiseksi pois tieltä (kuva 1). Tässä vaiheessa voidaan kiinnittää myös palautinjousen vipuvarsi. Vipuvarsi taivutellaan myös pinnasta, ja kiinnitetään samaan tapaan kuin edellisessä kohdassa (kuva 3). Jätetään teknomekanismi vähäksi aikaa ja siirrytään laudoista nikkaroitavan kehikon pariin. Tarpeeksi leveä laudanpätkä otetaan pohjalaudaksi, ja siihen kiinnitetään pystyyn kiinni kaksi muuta lautaa, joihin on porattu reiät akselia varten (kuvat 1 ja 3). Nyt voidaan yhdistää teknomekanismi kehikkoon ja lopullisesti ruuvata pystylaudat kiinni, kun tiedetään, mille leveydelle akselin pituus ylettyy. Akselin voi tukea paikoilleen kiertämällä mutterit reiän molemmille puolille, tai vain sisäpuolelle, mikäli pituus ei riitä (kuva 1). Tämän jälkeen kiinnitetään viimeinen laudanpätkä polkimeksi pohjalautaan saranan avulla. Laudan pituuden tulee olla semmoinen, että sen voi taittaa rattaan estämättä pohjalautaan asti ja takaisin (kuva 4). Ratasta lähempänä olevaan poljinlaudan päähän porataan reikä, johon rautalangalla (tai vaijerilla, joka lienee kestävämpi ratkaisu) kiinnitetään ketjunpätkä, joka menee rattaan yli ja yhdistää polkimen juuri rakennetun rakennelman kautta varteen, joka iskee bassorumpuimitaatiota (pahvilaatikkoa, matkalaukkua jne). Palautusjousi kiinnitetään pohjalautaan asianmukaisella koukkuruuvilla, tai miltei yhtä asianmukaisella taivutetulla naulalla (kuva 1). Sitten rummuniskuvarsi ja sen pää. Lusikanvarteen porataan reikä sellaiselle kohdalle, että se juuri ja juuri jää tennispallon sisälle. Tähän reikään laitetaan pultti, joka kiinnitetään laittamalla mutterit kummallekin puolelle. Systeemin tarkoitus on estää tennispalloa lentämästä lusikanvarresta pois (kuva 6). Pallo-lusikka -yhdistelmä kiinnitetään laakerivehkeeseen siten, että se menee kuvassa 2 ja 3 osoitetulla tavalla etunapaan kiinnitettyjen pinnaparien välistä. Pelkät pinnat eivät riittäne lusikan pitämiseksi paikoillaan, suorassa ja keskellä, joten liitosta pitäisi kiristää jotenkin. Itse tein sillä tavoin, että kiinnitin lusikan molemmille puolille suuret prikat pulttien kanssa (kuva 8) estämään sivuttais- ja ylös-alas -liikkeen. Voi olla, että tämä ei ole aivan paras keino, mutta tämäkin on toiminut ihan hyvin. HUOMATUS: Jos lusikan varsi on kovin kapea, menee se kovassa käytössä lopulta poikki. Niinpä varsi kannattaakin ehkä tehdä kokonaan jostain muusta materiaalista, esim. lytistämällä pätkä polkupyörän lokasuojaa, ja tekemällä siihen vastaavat tennispallonkiinnitysviritykset. Kun tämä on tehty, pedaali on periaatteessa valmis. "Periaatteessa" siksi, että on hyvinkin todennäköistä, että vaaditaan vielä roimasti hienosäätöä ja ränkkäämistä, ennen kuin vehje toimii halutulla tavalla. Itse jouduin etsimään ratkaisuja seuraavankaltaisiin pulmiin: - Jousi pitää inhottavaa sproing-ääntä. Vaimennus onnistui pujottamalla jousen koukkuihin sähköjohdon muovipäällystettä (kuva 7). Jos ääni ei kokonaan katoa, kietaisi pala lumppua jousen ympärille. - Poljinlauta kolinee pohjalautaan. Laitoin niiden väliin vanhan sukan :-) - Lusikka ei pysy pinnojen välissä. Jos mutteri löystyy helposti, kannattanee uhrata muutama markka ja ostaa pulttiin sopivat lukkomutterit. Tai ruuvata toinenkin mutteri lukitusmutteriksi pitämään ensimmäistä paikoillaan. - Ketju ei pysy rattaan päällä. Kaikki rattaat ja kaikki ketjut eivät ole täysin yhteensopivia, mutta päälläpysymisongelma voidaan ratkaista vetämällä rautalanka tai vastaava ketjun päässä olevan reiän ja rattaassa olevan reiän kautta (kuva 9). Ketjun ja rattaan väliin kannattaa ehkä myös laittaa kangaspala, jos ketju ja ratas pitävät häiritsevää ääntä. Jos nyt olet onnistunut välttämään kaikki muutkin karikot, mitä tällaiseen huimapäiseen hankkeeseen voi liittyä, kannattaa testata poljin seinää vasten asetettua pahvilaatikkoa lyömällä. Jos on laiska, niin homma kyllä toimii pitemmittä kehittelyittäkin, mutta jotta pahvilaatikko ei vaeltaisi pedaalin edellä, laatikon edessä tulee olla seinän tai alasimen kaltainen järkähtämätön este. Tämä rajoittaa soitto- ja esiintymismahdollisuuksia. Itse olen päätynyt ratkaisuun, jossa rumpalintuolilla oleva soittajan ruuminpaino pitelee koko kompleksia paikoillaan. Tällainen liukueste rakennetaan esim. seuraavasti: 1) pahvilaatikon kiinnittäminen pedaaliin. Tarvitaan jokin pahvilaatikon vaakasuoraa leveyttä hieman pitempi, ohut pätkä rimaa, listaa, metallia tms. Pääasia, että se on litteä ja sopivan pituinen (ja tarpeeksi kestävä). Tämä pätkä tulee pedaalin ja laatikon väliin, ja tässä on nyt mitä parhain mahdollisuus valjastaa solmiot myyntimiesten kaulankoristeista omaehtoiset kulttuurin palvelukseen: esim. juuri niistä saadaan tarvittava sidontamateriaali (kuva 5). 2) laatikko-pedaali -yhdistelmän kiinnittäminen rumparin jakkaraan. Tämä käy esim. sillä tapaa, että naulataan pedaalin pohjalautaan kiinni tarpeen mukaan esim. kokonainen tai puolikas solmio, jonka toinen pää solmitaan jakkaran jalkaan. Jos näin syntynyt rumpali-pedaali-laatikko -yhdistelmä soittessa vaeltaakin, niin ainakin koko satsi vaeltaa yhdessä kasassa! Näin. Sitten kannattaa käydä testailemaan erilaisia kulhoja ja astioita ja mitä tahansa kilistimiä lyömäsoittimiksi kohentaaksesi upean rumpusettisi ilmaisuvoimaa ja painoarvoa toveripiirissäsi. Rumpukapuloiksi käyvät mainiosti esim. suurehkot muoviset tai puiset kutimet (myös itse veistämällä saa hyviä tuloksia). Nk. tom-rumpuja voi tehdä ämpäreistä (jos on kannellisia ämpäreitä, niin sitten voi hehkuttaa, että vaihdoinpa settiini juuri uudet kalvot.) Tosi kikkailija tekee itselleen tietysti tuplapedaalin jne. Mahdollisuudet ovat rajattomat! Huomatkaa upea kaarnakerros. (Tuomaksen kokoelmista.) Rattaan ja ketjun väliin on tungettu rättiä asiaankuulumatto- mien äänien vaien- tamiseksi. Haitsun polkimen mekanismi. Putki, vieteri, polkupyörän pinna ja pinnanippeli.